Eläkkeelle päässeet miehet olivat pääosassa Siskojen ja Simojen AKSELI-hankkeessa, joka pyöri Nurmijärvellä 2022-2024. AKSELI-porukoissa oli mukana yhteensä yli 50 miestä, jotka tapasivat toisiaan viikoittain, viidessä eri kokoonpanossa. Ensimmäiset kuukaudet tavattiin projektityöntekijän ohjauksessa, sen jälkeen porukat jatkoivat itsenäisesti tapaamisiaan, työntekijän pysyessä taustalla tukena.

Suomalainen mies ei puhu! Eikä se mitään uutta halua oppia. Näinhän sitä voisi stereotyyppisesti ajatella. Ehkä yllätyt, kun kerron, että ikämiehille kaikista tärkeintä AKSELI-porukoissa oli nimenomaan yhteinen keskustelu! Pyysimme osallistujilta palautetta aina puolen vuoden välein ja joka kerta palautteissa korostui, että se oma porukka on todella arvokas. Ja se, että on todella tärkeää, että porukassa pääsee puhumaan ja vaihtamaan ajatuksia. Tapaamisilla puhuttiin rohkean avoimesti kipeistäkin asioista, elettyä elämää kun oli jokaisella mittarissa 60:stä aina 90 vuoteen.

“On hirveen hyvä asia, että pääsee puhumaan. Sitä kun yksin asustelee, niin niitä asioita helposti vain pyörittelee omassa päässään. On tärkeetä, että on toi porukka, missä voi puhua ja saa purettua.”

 


 

Ehdottomia suosikkeja AKSELI-miehille olivat myös eri alojen asiantuntijavieraat, jotka toivat uutta tietoa ja osaamista porukoille. Miehillämme oli paljon kysymyksiä, sillä tiedonjano oli kyltymätön. Toki miehet oppivat avoimesti myös toisiltaan: välillä pyhitettiin tapaaminen sille, että yksi ryhmästä kertoi omasta osaamisestaan. Nämä olivat todella pidettyjä tapaamiskertoja. Voisihan sitä tietoa ihan itsekseenkin etsiä ja lukea päivät pääksytysten, mutta huomattavasti hedelmällisempää on pohtia asioita yhdessä!

“Ryhmästä löytyi myös eri alojen asiantuntemusta ja se teki tapaamisista mielenkiintoisia.” 

 

Mihin ikämiestoiminta tarvitsee ohjaajaa?

Ryhmien pyörittämistä kutsutaan ohjaamiseksi. Se oli projektityöntekijänä minun tärkein tehtäväni – siis sen jälkeen, kun olin saanut uudet miehet rohkaistua mukaan toimintaan. Kun kyseessä on ikämiesten kanssa tehtävä työ, täytyy olla avoin ja välillä myös vähän ovela.

Ikämiehiä ei voi alkaa opettamaan siitä, mikä olisi heille hyväksi ja mikä on suotavaa. Erityistaitoni on, että uskalsin olla osaamatta. Enhän voinutkaan tietää kaikkea, mitä he tietävät. Silloin oli minun mahdollisuuteni olla vastaanottajan asemassa ja antaa osallistujien ottaa ohjakset. Sitten oltiinkin yhdessä saman kelkan kyydissä. 

Roolini ei ollutkaan viedä miehille jotain, vaan tarjota mahdollisuuksia. Ikämiesten taitoja ja toiveita kunnioittaen kartoitin, mikä porukkaa kiinnostaa ja kukin porukka sai näköisensä ohjelman. Ja voi kuinka paljon me yhdessä saatiin aikaan! Yhteisiin kokemuksiimme voit tutustua Facebookissa Nurmijärven Siskot ja Simot -sivulla, missä on AKSELI-aiheiset päivitykset.

 


 

Hankkeen päätyttyä kaikki viisi porukkaa jatkavat tapaamisiaan. Hankekielellä voisi sanoa, että tavoite on saavutettu. Itse sanoisin, että projektityöntekijää lämmittää todella paljon tieto, että miehet ovat löytäneet yhteisen jutun, jonka äärelle palaavat porukalla kerta toisensa jälkeen.

On haikeaa jättää taakseen nämä ihmiset, joihin (näin meidän kesken, ethän kerro eteenpäin) on päässyt hiukan kiintymään. Jokaisella AKSELI-miehellä on joku asia, josta hän on jäänyt mieleeni. Onneksi mukaani lähtee muistot hyvistä hetkistä, yhteisistä retkistä, aidoista keskusteluista ja rehellisistä nauruista!

Sinulle, AKSELI-mies, joka luet tätä. Juuri Sinulle: Kiitos! Hymyillään, kun tavataan!

 

Kirjoittaja on hiljattain päättyneen AKSELI-hankkeen projektityöntekijä Satu Kauppinen.