“Mie se virvon viisahasti, taputtelen taitavasti!”
Tuoko kevät mieleesi lapsuuden värikkäät höyhenet, suklaamunista kolisevat kahvipannut ja odottavat hymyt naapurin porstuan portailla? Nyt saa taas sotkea sormet suloisesti askarteluteippiin: tule mukaan Siskojen ja Simojen Virvon varvon iloa ikääntyneille -haasteeseen!
Haasteessa piristetään yhdessä tuttuja ja tuntemattomia ikäihmisiä virpomalla. Virvo siis naapurin rokkimummo, varvo vaarikaveri tai vie vitsa sille kivalle ikäihmiselle, joka moikkaa aina kaupassa. Ota kuva vitsastasi tai virpomistilanteesta ja lähetä se meille 4.–13.4. välillä osoitteeseen toimisto@siskotjasimot.fi. Julkaisemme saamistamme kuvista some-kanavillamme hyvän mielen pääsiäiskuvakavalkadin.
Suomessa on virvottu on vuosisatojen ajan, ja perinne on muokkautunut ajan saatossa. Virpominen on saanut alkunsa Itä-Suomesta Karjalan ortodoksisesta ja luterilaisesta kulttuurista. Alun perin virvottaessa toivotettiin loruilla siunausta ja jopa oksat saatettiin siunata ennakkoon kirkossa. Virpojat eivät pukeutuneet noidiksi, vaan päällä oli juhlavat vaatteet.
Nykyinen virpomiskulttuuri on yhdistelmä tätä vanhaa perinnettä ja länsisuomalaisia lankalauantain tapoja. Pohjanmaalla lankalauantaita pidettiin aikana, jolloin noidat temmeltävät ympäriinsä. Perinteiden sekoittumisen vuoksi nykyisessä trulliperinteessä virpojat pukeutuvat noidiksi.
Trullit lausuvat erilaisia virpomisloruja, joista parhaiten tunnetaan ikivihreä värssy virvon varvon, tuoreeks terveeks, tulevaks vuodeks, vitsa sulle, palkka mulle. Sen sijaan virpomisperinteen alkusijoilta Karjalasta kajahtaa seuraavanlainen loru: Mie se virvon viisahasti, taputtelen taitavasti, rikkahaksi rakkahaksi, ison talon isännäksi, viien piian pitäjäksi, neljän lehmän kaitsijaksi!
Tule mukaan jakamaan kevätiloa ikäihmisille!
Seuraa haastetta ja tägää kuvasi somessa: #virvotaansimona ja #siskotjasimot