Sofia Tarkkanen löysi Siskot ja Simot muutama vuosi sitten. Nyt hän on innokas pop up -vapaaehtoinen, joka toivoo, että mahdollisimman moni muukin löytäisi vapaaehtoistoiminnan ilon.
Olen Sofia Tarkkanen, 36-vuotias loviisalainen musiikinopettaja ja viulisti. Saan olla vielä tämän kesän hoitovapaalla pienen poikani kanssa. Elokuussa aloitan uudessa virassa Kotkan Lyseon musiikin lehtorina.
Siskot ja Simot tuli minulle vastaan Facebookissa, kun asuin vielä Nurmijärvellä muutama vuosi sitten. Huomasin, miten monipuolista toiminta ikäihmisten parissa on nykyään. On kävelyitä, musisointia, discoja, runonlausuntaa ja vaikka mitä.
Nyt tämän rauhallisen elämäntilanteen myötä tuli vihdoin mahdollisuus osallistua Siskojen ja Simojen toimintaan. Koska teen poikani kanssa kävelyitä joka päivä, mieleeni tuli, että voisimme samalla ulkoilla Loviisanhovin ikääntyneiden asukkaiden kanssa. Äitiyslomalla on toisinaan yksinäistä, joten ajattelin tämän piristävän puolin ja toisin. Ensimmäisellä Välittämisen keikalla kävelimme ikäihmisten kanssa palvelutalon ympäristössä ja rupattelimme mukavia. Asukkaat vaikuttivat kiinnostuneilta pojastani Fransista ja vaikka ilma olikin syksyisen pilvinen, kohtaamiset olivat aurinkoisia.
Olen vielä aivan uusi tässä toiminnassa, mutta Siskot ja Simot tekee niin mukavia matalan kynnyksen keikkoja, että niihin on varmasti helppo hypätä mukaan vastaisuudessakin. Työ ikäihmisten parissa on erittäin tärkeää, ja arvostan todella paljon kaikkia, jotka kehittävät tällaista toimintaa tehdäkseen ikäihmisten elämästä mahdollisimman virkeää ja sosiaalista.
Vapaaehtoistyö on ollut usein mielessäni ja haluaisin tehdä sitä enemmänkin. Kiireinen opettajan työ on vienyt aiempina vuosina kaiken ylimääräisen ajan, joten vapaaehtoistyö on jäänyt vähemmälle. Olemme kuitenkin tehneet oppilaitteni kanssa vierailuja vanhainkodeissa ja laulaneet ikäihmisille. Kävin itsekin jo alakouluikäisenä ystäväni äidin työpaikalla hoivakodissa soittamassa viulua.
Omat isovanhempani ovat jo poissa, ja elämääni jäi suuri aukko heidän poismenonsa myötä. Kaipaan vanhemman sukupolven tarinoita ja lämpöä, verkkaista ja vahvaa läsnäoloa. Olenkin ajatellut, että olisipa huippua saada vielä varamummo ja -vaari. Isovanhempani opettivat minulle paljon, ja lapsuuteni kesälomat mummin ja papan hoivassa Rääkkylässä ovat vieläkin vahvasti mielessä. Myös oma lapseni on saanut kasvaa isovanhempiensa kanssa, ja toivoisin, että hänen elämässään olisi läsnä myös muita vanhemman sukupolven ihmisiä.
Ikäihmisten hyvinvointi on kiinnostanut minua aina. Tutkin Sibelius-Akatemian gradussani ”Laulua ikä kaikki” seniorikuorolaisten kokemuksia yhdessä laulamisesta. Luin tuolloin paljon elinikäisestä oppimisesta ja musiikin psyko-fyysis-sosiaalisista vaikutuksista. On kiinnostavaa, miten musiikki aktivoi niin monia aivoalueita ja miten esimerkiksi muistisairas muistaakin kaikki lapsuutensa laulun sanat. Haastattelemani kuorolaiset pitivät erittäin tärkeänä harrastustaan ja sen kautta tulleita uusia ystävyyssuhteita. Toivottavasti saisimme järjestettyä monenlaista musiikkitoimintaa ikäihmisille Siskojen ja Simojen kanssa!
Usein musiikista ja taiteesta tulee erityisen tärkeää silloin kun ihminen käy läpi vaikeaa elämänvaihetta. Kaikenlainen toiminta vanhainkodeissa tuo siellä asuvia ihmisiä yhteen ja ehkäisee näin yksinäisyyttä. Toivon, että ikäihmisten palveluita kehitettäisiin edelleen, ja että päättäjät ymmärtäisivät satsata hyvään vanhenemiseen. Toivottavasti mahdollisimman moni löytäisi myös vapaaehtoistyön pariin.