Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen kytkeytyy nykyisin vahvasti palvelujärjestelmään. Hyvinvointijohtamisen keskeiseksi sisällöksi näyttää tulleen organisaatiorakenteiden muuttaminen, pahoinvoinnin mittareita sisältävien hyvinvointikertomusten laatiminen ja korjaavien palvelujen tarjoaminen.
Riskinä on, että kuntien ja hyvinvointialueiden hyvinvointityö jää strategioiden, ohjelmien ja raporttien laadinnaksi ja sisäisten prosessien kehittämiseksi, ja järjestöjen työ edunvalvonnaksi suhteessa uusiin hyvinvoinialueisiin. Innovatiivisia, konkreettisia ja kuntalaiset aidosti osallistavia käytännön toimenpiteitä hyvinvoinnin edistämiseksi on vähemmän.
Systeemi- ja lääkärikeskeisestä sairaanhoidosta pitäisi siirtyä asiakaskeskeiseen terveydenhoitoon ja elämäntapaterveyden edistämiseen. Hyvinvointi syntyy tai jää syntymättä kotitalouksissa ja lähiyhteisöissä palvelujärjestelmän ulkopuolella. Nyt pitäisi hakea uusia ratkaisuja siihen, miten tarvitsisimme vähemmän lääkäreitä, hoitajia ja terapeutteja korjaamaan pahoinvointia ja syntyneitä terveyshaittoja.
Yhteisöllisyydestä hyvinvoinnin osatekijänä on puhuttu paljon, mutta vähemmän siitä, että sen toteutumiseen tarvitaan meitä kaikkia. Jo vuonna 2009 ministeriöiden tulevaisuuskatsauksessa todettiin, että paremminvointiyhteiskunnassa tarvitaan yksilöiden ja yhteisöjen vastuuta yhteiskunnan vastuun rinnalle. Ministeriöiden tulevaisuuskatsaukseen vuonna 2022 on puolestaan kirjattu, että osallistuminen monimuotoiseen kansalaistoimintaan auttaa ihmisiä ylläpitämään toimintakykyään, vähentää koettua yksinäisyyttä ja tarjoaa mielekästä tekemistä kansalaisille.
Vapaaehtoistoimintaan osallistuminen on vastuullisen kansalaisuuden konkreettinen ilmentymä.
Vapaaehtoisen kansalaistoiminnan kukoistus tarvitsee tuekseen kulttuurista rakennetta, kansallista välittämisen eetosta ja välittämisen kansanliikettä, jotta kansalaisten reservi saadaan aktivoitua toimimaan yhteiseksi hyväksi. Ajatushautomo Demos Helsingin viime vuonna tekemän selvityksen mukaan välittäminen on vastavoima yksilökeskeiselle pärjäämisen kulttuurille, yksinäisyydelle ja sosiaalisen hyvinvoinnin vajeelle sekä luontokadolle ja ilmastonmuutokselle. Koko maailmankuvamme tulisi päivittää ja saada välittäminen sen keskiöön.
Emeritusprofessori Antti Hautamäki on jo vuonna 2005 todennut, että kansalaisyhteiskunnan aktivoituminen voi ratkaista hyvinvointiyhteiskunnan keskeiset ongelmat. Hänen mukaansa on ymmärrettävä, että keskeiset ongelmat eivät ole julkisten palvelujen tuotanto- tai rahoitusongelmia. Tämä näkemys ei näytä olevan valtavirtaa, valitettavasti.
Aktiivinen kansalaisyhteiskunta on maan hallitusten paras kumppani. Kumppanuus toteutuu käytännössä parhaiten järjestöjen avulla, koska niiden koordinoima toiminta turvaa toiminnan jatkuvuuden. Kansalaiset tarvitaan osallisiksi hyvinvoinnin tuottamiseen.
Siskot ja Simot -yhteisön perustajan ja toiminnanjohtajan Eero Väisäsen mielipidekirjoitus julkaistiin Keski-Uusimaan kolumnipalstalla 13.6.2023.