Savonlinnan toimintakoordinaattori Satu Ritsilä kävi Välittämisen keikalla Päiväpaikka Mariassa ja haastatteli samalla Leaa ja Vuokkoa juhannusmuistoista ja lapsuuden kesistä.

Lapsuuden ja nuoruuden kesistä tulee usein mieleen vapaus, luonto ja ystävät. Laineiden lyönti mökkirannassa ja kielojen huumaava tuoksu. Näin on myös savonlinnalaisilla Lea Luostarisella, 79, ja Vuokko Yli-Siurulla, 75.

– Kuuluin nuorena Korvenkävijät-retkeilykerhoon, ja lähdimme aina isolla porukalla saaristoon juhannukseksi. Soudimme usealla veneellä peräkanaa ja pystytimme perillä teltat. Sieltä kipaisimme Mallattiin tansseihin. Porukassa oli tyttöjä ja poikia sikin sokin ja kaikki olivat keskenään kavereita, Lea muistelee.

Vuokko muistaa, että hänen juhannuksensa kului lapsuudessa kotona maalla, vanhempien kanssa.

– Meillä oli aina juhannuskoivut ja kaikki. Aamulla haettiin koivut ja puoliltapäivin saunottiin. Pihassamme oli valtava juhannusruusu. Täytekakkukin tehtiin juhlan kunniaksi.

– Ja silloin ei grillailtu, vaan keitettiin ulkona nokipannukahvit ja paistettiin tikun nokassa makkaraa, Lea jatkaa.

“On se kumma kun pentu ei viihy kotona!”

Lea muistaa, että mummola Varparannassa oli kesällä maailman paras paikka. Tärkeä ja turvallinen. Sinne mentiin heti, kun saatiin aneltua joltakulta autokyyti.

Kun vanhemmat ahkeroivat töissä eivätkä ehtineet puuhata lasten kanssa, mummolla oli aina aikaa.

– Isä lähti välillä hakemaan minua kotiin ja sanoi, että on se kumma kun pentu ei viihy kotona! Lea naurahtaa.

Luonto ja maaseutu oli kaikessa läsnä. Vapaa-aika meni ulkohuveissa käpylehmillä ja kivillä leikkiessä. Luonnonkukista tehtiin kukkaseppeleitä ja koristekimppuja kahvipöytään. Retkeily oli lähellä sydäntä.

– Retkeily taisi olla jonkinlainen pelastus miun elämässä. Olisipa mukavaa, jos tuollaisia retkeilykerhoja järjestettäisiin nuorille tänäkin päivinä, varmasti säästyttäisiin monilta murheilta, Lea sanoo.

Muistot filminauhana mielessä

Muistojen tuoma hyvä mieli ja levollisuus täyttävät koko huoneen. Lapsuuden juhannukset, luonnon tuoksut ja äänet sekä kiireetön läsnäolo vilisevät ajatuksissa.

Tänä kesänä Vuokko ja Lea viettävät kaupunkijuhannuksen. Muistot ovat kuitenkin vahvasti läsnä joka päivä.

– Illalla kun menee sänkyyn, kaikki ne ihanat nuoruuden hetket pyörivät filminauhana mielessä. Tämä varmaan jatkuu loppuelämän ajan, Lea toteaa hymyissä suin.