Vanhustenhoidosta on käyty viime aikoina vilkasta keskustelua eri viestimissä. Vähättelemättä julkisen keskustelun painopistettä olisi toivottavaa laajentaa keskustelua siihen, mitä jokainen meistä voi tehdä vanhusten hyvinvoinnin hyväksi.
Vanhusten perushoito ja hoidon laadusta huolehtiminen kuuluu palveluntuottajille ja hoidon valvonta viranomaisille. Tarvitaan poliittisia päätöksiä, lisää rahaakin.
Vanhusten elämä on kuitenkin paljon muutakin kuin hoitotoimenpiteitä. Heillä olisi aikaa muiden ihmisten kanssa seurusteluun ja tarinoiden jakamiseen. Kohtaajille olisi kysyntää ja tarvetta.
Tilapäisillä kohtaamisillakin on merkitystä sosiaalisen hyvinvoinnin tuottamisessa.
Ne ilahduttavat palvelutaloissa ja kotona asuvia ikäihmisiä, joita eri-ikäiset vapaaehtoiset voivat kohdata tasavertaisina lähiyhteisön jäseninä.
Palveluntuottajien työntekijätkin kertovat saavansa työhönsä uutta virtaa, kun muutkin osoittavat huomiota ja arvostusta heidän asiakkaitaan kohtaan.
Eli me kaikki voimme antaa panoksemme vanhusten hoivan kokonaislaadun tuottajina.
Muutokset syntyvät koko yhteiskunnan ilmapiiristä. Muutos, jota pikaisesti tarvitaan, on luoda yhteiskuntaan laaja-alainen vastuullisuuden ja välittämisen eetos.
Se on jo hyvällä alulla, kun kansalaiset ovat havahtuneet reagoimaan joissakin vanhusten palvelutaloissa havaittuihin laiminlyönteihin ja puutteisiin.
Kansalaiset ovat valmiimpia vaikuttamaan poliittisin päättäjiin vanhustenhoidon laadun parantamiseksi.
Arvopuhetta riittää, nyt tarvitaan arvotekoja, jotka realisoituvat arjessa. Jokainen meistä on lähiyhteisönsä arvojohtaja, joka omalla toiminnallaan ja esimerkillään viestii arvoistaan.
Voisiko arvojohtamisen omavalvonta tarkoittaa, että itse kukin – kunnallinen ja valtiollinen päättäjä, yritys ja kansalainen – seuraa, miten omat teot vastaavat julkilausuttuja tavoitearvoja?
Myös Keski-Uudellamaalla?
Suomi 100 -juhlavuoden hieno teema oli ’Yhdessä’.
Ei anneta sen kuihtua juhlavuoden arvoraapaisuksi vaan toimitaan yhdessä lähimmäistemme hyvinvoinnin puolesta.
Eero Väisäsen kolumni julkaistiin Keski-Uusimaassa 14.2.2019