KOKEVAn artikkelisarja 2/4:

Kohtaaminen tukee ihmisen täyttä arvoa

 

Toisen ihmisen kohtaaminen on vuorovaikutusta. Kohtaaminen voi olla monenlaatuista, mutta parhaimmillaan se on läsnäoloa hetkessä, toisen ihmisen näkemistä ja aitoa kiinnostusta sekä keskustelua. Voisi sanoa, että kohtaaminen on toisen ihmisen täyden arvon tukemista.

Ikäinstituutin erikoissuunnittelija Sini Eloranta on kirjoittanut, että ikääntyneen kohtaaminen mahdollistaa kohdatuksi tulleelle hyvään ja positiivisuuteen keskittymisen ja vähentää kärsimystä. Kärsimys voi olla negatiivisia tunnekokemuksia, ahdistusta, pelkoa tai epävarmuutta. Negatiiviset tuntemukset heikentävät ihmisen voimavaroja, jolloin elämänlaatu voi jäädä vajaaksi. Kohtaaminen puolestaan voi vahvistaa voimavaroja, jolloin elämänlaatu paranee.

Käytännössä kohtaaminen on toisen ihmisen kanssa hetkeen asettumista, silmiin katsomista ja aitoa kuuntelua. Parhaimmillaan kohtaaminen tunnistaa ja tunnustaa, että jokainen ihminen on oman itsensä paras asiantuntija. Kohtaaminen on oman ja toisen ihmisyyden havaitsemista sekä myös täyden arvon näkemistä riippumatta toisen lähtökohdista. Ihmisen arvo on horjumaton, sitä ei vähennä ikä, asema tai elämäntarina. On vain uskallettava kohdata ja antaa ihmiselle täysi arvo. Erilaisten ihmisten kohtaaminen voi tuntua vaikealta, pelottavaltakin, jos tiedostaa, että toisen ihmisen olemus, toiminta tai kokemukset tuntuvat vierailta tai herättävät jopa negatiivisia tuntemuksia. On kuitenkin kohdattava rohkeasti, ja kohtaamisen taitoa voi myös harjoitella. Joskus Pilke-kouluttaja Terhi “Tepa” Pajunen sanoi ohimennen, että on hyvä mennä bussissa tai junassa istumaan sellaisen ihmisen viereen, joka saa karvat nousemaan vähän pystyyn, ja harjoittaa kykyään olla erilaisten ihmisten lähellä luontevasti. Jos ajatus herättää kauhua, asiaa kannattaa mielessään sulatella ja toteuttaa, kun se tuntuu hyvältä. On todella voimauttava kokemus nähdä toiseen ihmiseen ja ottaa hänet vastaan juuri sellaisena kuin hän on. Se myös muovaa ja koskettaa kummankin osapuolen ihmisyyttä. 

 

“On kaukaa katsottuna kaikki samanlaisia

Niin ettei heitä toisistaan voi eroittaa

Kurkistaa jos voisi sielun syvyyteen

Niin kahta samanlaista eipä ois”

 

70-luvulla Veikko Lavi on iskenyt asian ytimeen ja sanoittanut hittikappaleensa, jossa sanat kehottavat ihmisyyteen, kohtaamiseen ja toisen arvostamiseen. Nämä ovat sosiaalisen eläimen toiminnan peruspilareita, ja niiden toteuttaminen tekee ihmiselle hyvää. Toisen ihmisen kohtaaminen ja kohdatuksi tuleminen ovat myös osallisuuden ja yhteisöllisyyden merkittäviä elementtejä, eli niistä syntyy jotain suurempaa ja hyvinvointia lisäävää. Kappale on edelleen yhtä ajankohtainen kuin julkaisupäivänään, sillä kohtaaminen ei menetä arvoaan.

Kohtaamisen mahdollisuudet saattavat ohentua iän myötä. Jos arjessa ihmiskontaktit harvenevat, myös kohdatuksi tuleminen harvenee. Kun kokemukset ovat harvassa, niiden tulisi silloin olla erityisen hyvälaatuisia eli kohtaamisia parhaimmillaan. Arvostavat kohtaamiset lisäävät voimavaroja ja mahdollistavat keskittymisen hyviin asioihin. Kotona asuvan ikäihmisen arvostava kohtaaminen syntyy mahdollisten omaisten ja ystävien kautta mutta myös naapureiden. Jos naapuri pysähtyy aidosti kysymään ja kuulemaan iäkkään kuulumisia ja ajatuksia, silloin voi voimistaa kokemusta siitä, että toinen ihminen on tärkeä naapuriyhteisön jäsen, hän on arvokas yksilö, jonka hyvinvointi ja näkemykset ovat kohtaamisen arvoisia. Se vahvistaa ihmisen uskoa ajatukseen “minulla on väliä”.

Kohtaaminen on asenne, asenne päättää nähdä ihmiset ympärillään aidosti ihmisinä. 

 

Emmi Nisumaa
Projektisuunnittelija
KOKEVA-hanke

 

Lähteet:
Sini Eloranta, Vanhustyö on kohtaamista: https://www.ikainstituutti.fi/blogi/vanhustyo-on-kohtaamisia/
Terhi “Tepa” Pajunen, suullinen tiedonanto
Veikko Lavi, Jokainen ihminen on laulun arvoinen