Maaliskuussa Nurmijärven Siskot ja Simot järjesti yhdessä Perttulan Keudan lähihoidon ja media-alan opiskelijoiden kanssa Toimelan vuokra-asuntotalossa asuville ikäihmisille Elämäni potretti -kokonaisuuden. Porukka kokoontui kolme kertaa keskustelemaan ikäihmisten elämäntarinoista ja suunnittelemaan tarinoiden arvoiset henkilökuvat osallistujista. Valokuvausta varten pystytettiin ammattilaistasoinen studio Toimelan aulaan.
Projektissa oli mukana myös Keudan opettajia, joilta opiskelijat saivat tueksi keskusteluihin erilaisia välineitä, kuten tunnekortteja ja elämänpuutaulun. Näillä elämäntarinoita oli helpompi jäsentää yhdessä. Oli koskettavaa nähdä, kuinka innolla moni ikäihmisistä toi mukaan tilanteisiin myös rekvisiittaa elämänsä varrelta; oli nukkeja, vanhoja lehtijuttuja, valokuvia perheestä, autoista, moottoripyöristä ja hevosista, joku oli kirjoittanut kirjankin elämänsä värikkäistä vaiheista.
Elämäntarinoiden jakaminen pienissä ryhmissä opiskelijoiden kanssa täytti tilan innostuneella puheensorinalla. Se tuotti myös uusia kontakteja talon asukkaiden välille: ravimiehet löysivät toisensa ja alkoivat seurata lauantain ajoja yhdessä, korttipeliringin jäsenet hämmästyivät kuullessaan pelikavereiden kiinnostavia elämänhistorioita.
Vaikka puhuminen sujui helposti, alkoi kamera jännittää, ”Ei minua enää kannata kuvata”. Eteisaulassa välkkyivät salamavalot kuvausvarjojen seassa, ja ensimmäisissä kuvissa seisottiin hymyittä, selkä suorana. Opettaja kuitenkin toi seuraavalle kerralle näytille näitä kokeilukuvia, ja se antoi intoa kehittää kuvausideoita: ”Saako tämän auton kuvan jotenkin siihen taustalle?”, ”Minusta on kuva kolmivuotiaana tämä sama nukke sylissäni”, ”Tule, mennään ensin vessaan laittamaan huulipunat!”. Lopulta kameran eteen syntyi jono!
Kuvista tuli niin elämäntäyteisiä, aitoja, persoonaa ja elämäntarinaa arvostavia, että pystytimme niistä näyttelyn naapurissa sijaitsevaan lounasravintolaan. Näyttelyn avajaisissa näin, kuinka useampi hymyilevä kuvien katselija kuivaili silmäkulmiaan. Mutta mitä sanoivat ikäihmiset itse? ”Meistähän tuli ihan filmitähtiä!”
