”Luovan välittämisen yhteisö”, niin siinä luki. Vuosi sitten tavasin sanat työpaikkailmoituksesta moneen kertaan – kuinka kiinnostavaa, niin sopivaa juuri minulle! Syksyllä tulin töihin Siskot ja Simot ry:lle kotikuntani toimintakoordinaattoriksi. Nyt olen jättämässä haikeita jäähyväisiä, mutta haluan ennen lähtöäni jakaa ajatuksiani työskentelystä täällä.
Olen eräänlainen rescue-työntekijä; kokemusta löytyy, mutta ikä alkaa jo näyttää uhkatekijältä CV:ssä, enkä ole diginatiivi laisinkaan. Värikkäiden kokemusteni joukossa on paljon hyvää, mutta myös syrjityksi ja yli kävellyksi joutumisia. Olin tullessani säikky kuin löytökissa – mitenköhän tässä mahtaa tällä kerralla käydä?
On käynyt hyvin. Siskot ja Simot on opettanut, että visioon kannattaa uskoa, että tavoitteisiin voi pyrkiä luovilla ratkaisuilla, vaikka resurssit ovat pienet. Yhteisön toiminta muodostaa rehevän, hedelmällisen puun, jossa välittämistä kasvatetaan joka oksalla. Vakituisia työntekijöitä on vain kourallinen. He huolehtivat jatkuvuudesta, rahoituksen löytämisestä, viestinnän sujuvuudesta sekä perustoiminnan rakenteiden säilymisestä ja kehittymisestä. Hanketoiminnassa kokeillaan määräaikaisesti uusia työtapoja, joilla yritetään löytää eniten välittämisen tarpeessa olevia ikäihmisiä. Yhteiskunnan tasolla Siskot ja Simot nostaa esiin ikäihmisten yksinäisyyttä ja toisaalta näkökulmaa ikääntyneistä resurssina, myönteisenä ja osallistuvana osana yhteisöjä.
Järjestön perustoimintaa, välittämisen keikkoja, toteutetaan ympäri Suomea yli kahdellakymmenellä paikkakunnalla palkkatuella työllistettyjen, määräaikaisten työntekijöiden voimin. Työskentely tapahtuu kotoa käsin etäyhteyksillä, yhteyksiin käytetään maksuttomia ohjelmia, eivätkä laitteet ole aivan viimeisintä mallia. Mikä kustannustehokas ratkaisu! Ei tule suuria kuluja tiloista, välineistä eikä juuri työntekijöistäkään.
Ajattelen, että etänä työskentelyssä on monia muitakin kuin kustannushyötyjä verrattuna niihin työyhteisöihin, jotka jakavat samat tilat vuodesta toiseen. Jokainen voi keskittyä omaan työhönsä, eikä kuppikuntia pääse muodostumaan, kun ei ole käytäviä, joilla supatella. Esimiestyötä tekevät ovat sitoutuneet auttamaan työssä eteen tulevien ongelmien ratkaisemisessa, joten yksin ei tarvitse sinnitellä. Aina saa kysyä.
Silloin tällöin tunnelma voi heilahdella myös etäyhteyksillä toimivassa työyhteisössä, ja olen ilolla seurannut sitä ripeää, mutta hienovaraista asioiden käsittelyä, jolla näitä tilanteita on hoidettu tasapainoon. Olen kokenut, että Siskot ja Simot toteuttaa välittämisen eetostaan päättäväisesti myös suhteessa työntekijöihinsä. Vallalla on tietoinen myönteisyys ja jokaisen arvostava kohtaaminen. Virheille saa nauraa ja viestin lopusta löytyy usein sydänemoji.
Varsinaiset välittämisen keikat vapaaehtoisten ja ikäihmisten kanssa toteutuvat tietysti pääosin konkreettisesti läsnä ollen. Siskojen ja Simojen ilmapiiri on aivan ytimeltäänkin moninaisuutta suosiva, kokeiluihin kannustava ja uutta etsivä. Kun työntekijöiksi on valikoitunut ihmisiä monelta alalta, syntyy hersyvää diversiteettiä: keikkojen teemoina on ollut eräretkiä, konsertteja, käsityökeräyksiä, tanssikursseja, kaverikoiria, runopiirejä, lautapelejä, yhteislaulua… Paikkakunnilla etsitään yhteistyötahoja oppilaitoksista, harrasteryhmistä, työporukoista, muista järjestöistä ja ihan tavallisista ihmisistä. Välittämisen seuraavalla oksalla istuvatkin vapaaehtoiset. Siskot ja Simot tekevät vapaaehtoisten osallistumisen välittämisen kansanliikkeeseen mahdollisimman helpoksi ja sujuvaksi. Välittämisen keikkojen järjestämiseen ja siihen liittyvään viestintään on luotu yhteinen prosessi, jossa vapaaehtoiset huomioidaan ennen keikkaa, sen aikana ja vielä kiittäen jälkikäteen.
Toiminnan pääasiallisin ja ilmeisin kohderyhmä ovat ikäihmiset. Tavoite on ylevä: tuottaa iloa! Se on mielessäni paljon elävämpää ja syvempää, kuin byrokraattinen ”hyvinvointi” tai etäännyttävä ”aktiivisuus”. Vapaaehtoisten ja ikäihmisten välisiä kohtaamisia toteutuu vuosittain tuhansia. Joskus nauretaan, joskus lauletaan, toisinaan kuivataan kyyneleitä. Tärkeintä on läsnäolo. Yksinäisyyden väistyminen ilon ja yhteyden tieltä.
Kirjoittaja on Siskot ja Simot ry:ssä juuri lopettanut toimintakoordinaattori Minna Luntta.