Siskojen ja Simojen järjestämässä Runoluuri-tempauksessa soitettiin ikäihmisten iloksi lähes 300 runopuhelua. Tempauksen palaute oli hyvin positiivista: ilahtuneita olivat sekä runopuheluiden vastaanottajat että vapaaehtoiset. Monelle ikäihmiselle runot olivat nostaneet pintaan liikutuksen ja ilon kyyneleet.
“Ritva kuunteli runoa kyyneleet silmissä, vaikka ei tuntenut sitä ennestään. Silti runo kosketti. Ritvalla oli 63. hääpäivä, ja hän oli ollut leskenä 10 vuotta. Puhelu oli antoisa meille kummallekin.” – vapaaehtoinen Tuula
“Liikutuin runopuhelusta todella paljon. Vastaanottajan poika avusti ja kertoi äitinsä runonlausuntataustasta ja siitä, että äänikirjat tuovat iloa äidille nyt, kun hän kärsii ALS-taudista. Puhekoneen kautta vastaanottaja kiitti sydämellisesti.” – vapaaehtoinen Nina
“Soitin runopuhelun 84-vuotiaalle Annelille. Lausuin Eino Leinon Nocturnen, josta Anneli piti hirmuisesti. Hän merkitsi runon nimen muistiin, jotta löytäisi sen myöhemminkin. Anneli kertoi olleensa hiukan alamaissa ja kokeneensa yksinäisyyttä leikkauksesta toipuessaan koronan eristämänä. Nyt hän kuitenkin koki piristyneensä keväisestä säästä ja runoyllätyksestä niin, että aikoi lähteä pienelle kävelylenkille. Totesimme, että valoa on näkyvissä, kun kesä lähestyy, luonto alkaa vihertyä ja pääsee taas liikkumaan vapaammin.” – vapaaehtoinen Päivi
“Olen toivonut näitä itselleni jo useamman! Ovat niin kivoja! Olen suositellut Runoluuria kaikille tuttaville, kyllä tämä piristää valtavasti päivää.” – runon vastaanottanut Sirkka, 69
“Lausuin Leenalle Saima Harmajan runon Huhtikuu. Hän piti paljon runosta ja sanoi etsivänsä sen käsiinsä. Hän oli jopa nähnyt unta runohetkestä. Itselleni tuli hyvä mieli hetkestämme. Puhuimme lumen tulosta ja luonnon kauneudesta.” – vapaaehtoinen Hilkka
“Soitin Mirjalle, joka kertoi jo odottaneensa puhelua. Se oli lahja hänen pojaltaan, joten puhelulla oli runoa suurempi merkitys. Vaikka aihepiiri oli tiedossa, runon odottaminen oli Mirjalle vähän jännittävää. Mirjan sanoin: ‘Kun niitä yllätyksiä ei tässä iässä enää paljon ole.’” – vapaaehtoinen Maria
“Soitin runopuhelun 80-vuotiaalle Leenalle. Leena on iloinen mummo, joka olisi kutsunut minut jopa synttärikahville. Leena kertoi puhelussa lähes koko elämäntarinansa. Oli mukava puhelu!” – vapaaehtoinen Marjatta
“Seppo oli tyytyväinen lausumaani runoon. Se oli tuttu kouluajoilta ja hänen mielessään silloin tällöin. Yritimme yhdessä ratkaista, mitä runossa tarkoitettiin, sillä hän on sitä aiemminkin aprikoinut. Seppo kertoi elämästään, syöpään menehtyneestä vaimostaan ja poikansa auttamisesta. Hänestä jäi kuva positiiivisesta, elämää nähneestä työmiehestä.” – vapaaehtoinen Ulla
“Luin runon Marjukalle, joka kertoi tehneensä lehdistä leikkaamistaan runoista oman runopankkinsa. Marjukka pohti, että koronan aiheuttama yksinäisyys on korostanut entisestään sitä, miten tärkeää yhteys toisiin ihmisiin on. Vaikka runopuhelu on vain lyhyt tuulahdus kodin ulkopuolelta, se voi olla monelle ikäihmiselle päivän ainoa vuorovaikutustilanne.” – vapaaehtoinen Marja
“Aale Tynnin runo Se kaikki mitä en koskaan sano toi lohtua yksinäisen päivään ja oli kaunis.” – runon vastaanottanut Meeri, 80
“Soitin 92-vuotiaalle Annalle runopuhelun. Anna kiitteli puhelusta kovasti ja sanoi runon aiheen sopivan tähän aikaan ja hänen ikäänsä hyvin. Puhelu kesti 15 minuuttia, sillä hän halusi keskustella, ja me olimme heti kuin vanhat tuttavat. Anna kertoi, että jotkut vanhukset iloitsevat jopa puheluista, jotka soitetaan väärään numeroon: on joku, jonka kanssa jutella. Keskustelimme vanhuudesta, yksinäisyydestä ja työelämästä. Kumpikin nautti keskustelusta ja sai uutta puhtia päivään.” – vapaaehtoinen Marketta
“Sekä Leena että Tellervo olivat otettuja ihanasta Lauri Viidan runosta. Molemmat olivat liikuttuneita ja itku silmissä runon kauneudesta. Onhan tämä minullekin ollut ihanaa. Kiitos, että olen saanut olla mukana.” – vapaaehtoinen Liisa
“Lausuin Antille Lauri Pohjanpään runon Kevät ja hän esitti yllätyksekseni minulle takaisin Pohjanpään runon Harakanpesä!” – vapaaehtoinen Helena
“Soitin Railille antoisan runopuhelun, joka poiki yhteydenpidon yksityisesti myöhemminkin. Raili kuunteli runoa kyynelsilmin ja sanoi, että se sopi niin hyvin hänelle. Hän kertoi katselevansa kotitalonsa ikkunasta luonnon heräämistä.” – vapaaehtoinen Tuula
“Soitin 89-vuotiaalle Ainolle ja sovimme, että soitan hänelle uudestaan ja laulan ja soitan pianolla kaksi itse säveltämääni runoa. Aino iloitsi kovasti runopuhelusta ja kaikki nämä runot ja laulut toivat hänen mieleensä lapsuuden maisemat, kuten kukkivat tuomet Karjalassa. Aino kertoi haluavansa lisää runopuheluja.” – vapaaehtoinen Sari
“Soitin palvelukotiin runopuhelun, jossa lausuin Eino Leinoa ja Aulikki Oksasta. Oksasen Suomi, Suomi oli niin koskettava kauniine sanoineen, että kuulijoillekin tuli vedet silmiin. Siellä kuunneltiin runopuhelua kaiuttimien kautta.” – vapaaehtoinen Toini
“Ensimmäinen runopuheluni jännitti kovasti, mutta se meni tosi hyvin. Vastaanottaja Aino oli puhelusta haltioissaan ja kummallekin tuli kyyneleet silmiin puhelun aikana.” – vapaaehtoinen Johanna
“Runopuhelu oli lahja Alzheimerin tautia sairastavalle vaimolle hänen syntymäpäivänään. Vaimo ei pystynyt enää vastaamaan, mutta kuunteli tarkasti. Aviomies kiitteli puhelusta moneen kertaan. Olen kiitollinen, että saan olla mukana. Tästä puhelusta tuli niin hyvä mieli.” – vapaaehtoinen Jaana
“Keskustelu oli hersyvää ja kiitollista. Puhelu päättyi naurunremakkaan!” – vapaaehtoinen Toini