Siskot ja Simot -yhteisön vapaaehtoinen koordinaattori Eero Väisänen kertoo, miten yhteisö sai alkunsa

Käynnistin vuonna 2009 MBA-opinnot Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulussa, ja olin vailla lopputyön aihetta. Olisi ollut järkevää valita teemaksi puhtaasti yritykseni liiketoiminnan kehittämiseen liittyvä aihe, mutta jokin siinä ajatuksessa tökki. Siitä olisi todennäköisesti tullut tavallinen, tylsää bisnesjargonia sisältävä suunnitelma. Halusin mielenkiintoisemman teeman, jota kohtaan voisin tuntea intohimoa…

Valitsin MBA-lopputyöni aiheeksi sosiaalisen hyvinvoinnin kehittämisen paikallisyhteisössä. Laadin kuntasektorin hyvinvointijohtamisen ja kolmannen sektorin vapaaehtoistoiminnan nykytilan analyysin pohjalta suunnitelman ja ehdotuksen toimintamalliksi. Esitin näkemykseni siitä, miten vapaaehtoistoimintaa pitäisi kehittää sosiaalisen hyvinvoinnin tuottajana ajan hengen mukaisesti niin, että vapaaehtoistoimintaan osallistuminen on helppoa ja siihen on matala kynnys.

 

Kimmokkeena teeman valinnalle toimivat monet asiat:

  • Minulla on tausta vapaaehtoistoimijana. Olin toiminut vuodesta 1999 lähtien vapaaehtoisena mieskaverina isättömälle pojalle, ja pojasta, joka kaveruussuhteemme alussa oli 8-vuotias, oli kasvanut armeijaa käyvä nuori mies. Tunsin itseni sosiaalisissa suhteissa vähän toimettomaksi. Kotisohvaan oli liian helppo jäädä tylsistymään ja telkkaria tuijottamaan.
  • Olin turhautunut julkiseen puheeseen ja kirjoitteluun välittämisen ja vastuullisuuden puutteesta. Yhteisöllisyysseminaareista ja teemaa sivuavista raporteista ei mielestäni siirtynyt toiminnaksi juuri mitään, koska niissä ei juurikaan esitetty konkreettisia toimenpide-ehdotuksia.
  • Olin lukenut mm. ajatushautomo Demoksen tutkijoiden hyviä raportteja kansalaisten osallistumisen merkityksestä sekä Pekka Himasen (2004) laatiman raportin Välittävä, kannustava ja luova Suomi. Pidin niiden sisältöä innostavana. Vuosien kuluessa ymmärsin, että raportit jäävät pölyttymään, jos niiden sisältämien näkemysten ja visioiden täytäntöönpanosta ei kukaan ota vastuuta, ja pane toimeksi. Vastuu siitä kuuluu meille kaikille.
  • Viime presidentinvaalien alla etenkin presidentti Sauli Niinistö oli vaalikampanjassaan kiinnittänyt vahvasti huomiota välittämisvajeeseen. Olin samaa mieltä: asia on tärkeä, ja sille pitäisi tehdä jotain.
  • Toimiessani kotikaupunkini Järvenpään kehittämispäällikkönä 1990-luvun laman aikana olin ajatellut, että kuntalaisten on tulevaisuudessa otettava enemmän vastuuta omasta ja lähimmäisten hyvinvoinnista. Kunta on ymmärretty väärin, jos se nähdään vain palveluorganisaationa. Kunta on myös yhteisö, jossa tarvitaan kansalaisten omaehtoista panosta oman ja lähimmäisten hyvinvoinnin tuottamisessa. Hyvinvoinnin ja arvostuksen kokemukseen vaikuttaa vahvasti se tapa, jolla suhtaudumme lähimmäisiimme.

 

Ideasta innovaatioksi

MBA-lopputyöni oli tehty, ja kiitoksin hyväksytty vuoden 2012 alussa. Se sisälsi valmiin käyttökelpoisen suunnitelman vapaaehtoistoiminnan kehittämisestä nykyaikaan sopivalla tavalla. Olin lopputyössäni ilmaissut myös oman valmiuteni ottaa vastuuta esittämäni idean toteuttamisesta, mikä alkoi syksyllä 2012.

Otin yhteyttä Järvenpään kaupungin kehitysjohtajaan ja paikallisen yhdistysverkoston puheenjohtajaan, ja esittelin ideani heille. Sain heiltä vahvan tuen, ja kutsuimme yhdessä koolle seminaarin, jossa idea esiteltiin laajemmalle joukolle.

Idea muuttui innovaatioksi sen jälkeen, kun kokoon saatiin tammikuussa 2013 hyvä suunnitteluryhmä, jonka kanssa yhdessä suunniteltiin ja valmisteltiin ensimmäinen Välittämisen keikka. Se pidettiin maaliskuun puolessa välissä vuonna 2013. Keikan teemana oli ulkoilu ja laulaminen yhdessä palvelutalojen ikäihmisten kanssa. Aurinkoisena lauantaipäivänä pidetty keikka onnistui todella hienosti, tapahtumaan ilmoittautui 70 vapaaehtoista kolmessa ja puolessa viikossa.

Luovan välittämisen yhteisö, Siskot ja Simot oli syntynyt, ja uusi hyvinvoinnin muutostarina saanut ensimmäisen luvun. Tule mukaan luomaan uutta innostavaa tarinaa!

 

 

Go to top