Pullakahvit, koirakavereita ja ulkoilua yhdessä - Tuusulan Siskojen ja Simojen ja Keudan nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajaopiskelijoiden ”Unelmat toteen” -projektissa tehtiin vanhusten haaveista totta.

Kiinanpalatsikoira Aku otti silitykset ja huomionosoitukset vastaan vanhemman herrasmiehen arvolle sopivasti rauhallisena, kun taas alle vuoden ikäinen Japanese chin -poika Veikko innostui ihailijoistaan välillä niin, ettei ollut nahoissaan pysyä.

”Tämä on parasta terapiaa, kun tuijotetaan koiria tunti”, huudahti Rauha Pelkonen, 88, kun koirakaverit Aku ja Veikko tallustelivat sisään Tuusulan Yrjö ja Hanna -kodin ovesta. Saattajitta karvaiset ystävykset eivät kuitenkaan paikalle saapuneet, vaan toivat mukanaan joukon Keudan opiskelijoita. Nuorten harteille jäi pullakahvien tarjoilu päivän päätähtien viihdyttäessä asukkaita. 

Aku ja Veikko saapuivat ilahduttamaan Yrjö ja Hanna -kodin asukkaita osana Tuusulan Siskojen ja Simojen ja Keudan yhteistyössä toteuttamaa ”Unelmat toteen” -projektia. Projektin ensimmäisessä vaiheessa nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajaopiskelijat kartoittivat Elisabet ja Emil- sekä Yrjö ja Hanna -kotien vanhusten unelmia.

”Toiveissa oli pieniä juttuja, kahvia ja pullaa ja yhdessäoloa. Toivottiin koiria vierailulle ja että pääsisi yhdessä ulkoilemaan”, kertoo Kristiina Kettula, yksi projektia toteuttaneista opiskelijoista.

Kartoitusvaiheen jälkeen oli aika tehdä haaveista totta. Ensin opiskelijaryhmä vei Elisabet ja Emil -kodin asukkaita ulkoilemaan ja sitten oli vuorossa pullakahvit Yrjö ja Hanna -kodissa.

Emmi Kivikoski ei ole aiemmin tehnyt vapaaehtoistöitä vanhusten parissa. ”Oli ihana tuoda vähän jotain erilaista heidän päiväänsä”, hän totesi.

”Tässähän ihan nuortuu itsekin ja silmät lepäävät, kun saa katsella näin kauniita, nuoria ihmisiä”, naurahti Sirkka Lindborg, 81, joka innostui kahvittelun lomassa lausumaan myös runoja. ” ’Ennen oli tytöt, toinen toistaan kauniimmat, vaikka hellakoukulla ol tehty kiharat’. Kuka muistaa tehneensä hellakoukulla kiharoita? Minä ainakin!”

Pullakahvien siivittämänä muisteltiin lapsuutta, sota-aikaa ja työuria. Eila Kärkäs, 92, kertoi kuinka 14 -vuotiaana joutui lähtemään evakkoon kotikylästään Viipurin vierestä. Mukaan ehti ottaa vain päällänsä olleet vaatteet. Kiuruvedeltä Etelä-Suomeen päätyneellä Rauha Pelkosella oli puolestaan antaa naisvoittoiselle opiskelijaryhmälle uravalintaan liittyviä neuvoja.

”Menkää meijeri-insinööriksi, se on hyvä ammatti, jossa jo minun aikanani naisilla ja miehillä oli sama palkka. Vaikka sillä tavalla sitä kyllä kierrettiin, että miehille annettiin jokin vakanssi, niin saatiin yhtä palkkaluokkaa ylemmäs.”  

Suurimmalle osalle opiskelijoista Unelmat toteen – projekti oli ensimmäinen kosketus vapaaehtoistyöhön vanhusten parissa. Unelmien toteuttamisen lisäksi tavoitteena oli aikaansaada ylisukupolvisia kohtaamisia. Opiskelijat toivat iloa ja erilaista tekemistä asukkaiden päivään ja oppivat samalla projektinhallinnan lisäksi myös elämästä.

”Oli tosi hienoa, että kaikilla oli juttuja kerrottavana eikä kukaan jäänyt ilman suunvuoroa. Oli mielenkiintoista kuunnella heidän tarinoitaan!”, totesi Santeri Blomberg.

”He tietävät paljon enemmän elämästä kuin me, siksi on kiinnostavaa jutella heidän kanssaan”, jatkoi Kristiina Kettula.

Kaikki opiskelijat olivat yhtä mieltä siitä, että vapaaehtoistyö vanhusten kanssa kiinnostaa jatkossakin. Kahvitteluun varatun ajan loputtua sekä nuoret että vanhukset lähtivät omille teilleen hyvillä mielin.

”Saithan sinä ne salaatinsiemenet”, huikkasi Teresa Huttunen vielä ovenraosta innokkaalle kotipuutarhurille Terttu Niiraselle, 82, jonka haaveena oli laittaa kevään korvalla jotakin kasvamaan. Ehkäpä seuraavan kerran kohtaaminen tapahtuukin rikkaruohojen kitkemisen merkeissä!

Tuusulan Siskot ja Simot jatkaa unelmien toteuttamista syksyllä. Vanhusten unelmien toteuttamisesta kiinnostuneet ovat tervetulleita mukaan! Unelmat toteen -projektiin kuten muillekin Siskojen ja Simojen keikoille vapaaehtoisiksi ovat tervetulleita kaikki. Vapaaehtoiskeikkailu ei vaadi sitoutumista tai yhteisön jäseneksi liittymistä, keikoille voi tulla kerran tai kaksi tai juuri niin monta kertaa kuin haluaa. 

Suomi 100 Koko Suomi Kiittää!

Go to top